Viikonloppu oli todella ristiriitainen. Olin mahdollisesti viimeisellä nuortenleirillä. Eikä se leireily tuntunut enää samalta. Ihmiset vaihtuu ja porukoita syntyy lisää. Ei ollut missään vaiheessa semmosta hei tehään jotain kivaa yhdessä koko porukalla -fiilistä.Toisaalta parin kaverin kanssa naurettiin vedet silmissä tyhmille jutuille ja ohjaajakin kysyi, että eikö meillä tuu maha kipeeksi tommosesta nauramisesta. Yksi sänkykin onnistuttiin hajottamaan. "Tästä ei sit kerrota kenellekään!" "No ei todellakaan!!" ja nauratti niin ettei saanut henkeä. Olin silti enemmän kuin iloinen päästessäni kotiin.

Porukat lähti sunnuntaiaamuna Bulgariaan, ja me jäätiin pikkuveljen kanssa pitämään taloa pystyssä. Hassua kun kerroin ihmisille, että ollaan viikko kahdestaan isossa talossa niin melko monet riemuitsivat bileistä. Hah, meillä on vip-pippalot veljen kanssa eikä sinne pääse ketä tahansa räpyläjalka.

Eilen kun palasin leiriltä koirat juoksivat vastaan ja nuorempi koira hyppi jalkaani vasten. Sitten sydän hypähti kurkkuun kun huomasin toisen koiran kävelevän kolmella jalalla minua kohti. Heitin vain kamat maahan ja aloin tutkia. Mitään näkyvää vammaa ei ollut eikä vanhuskaan pistänyt kamalasti pahakseen vaikka koskin. Soittopyyntö Bulgariaan ja asiasta tiedustelu iskältä. Ei hänkään osannut sanoa mikä tassussa voisi olla. Koira on kumminkin melko iloinen ja normaalin vilkas. Eläinlääkäriin on paha lähteä täältä perämetsästä koska kukaan autoilija ei ole kotona. Taas yksi syy lisää ärsyyntyä siihen, että olen täysi-ikäinen vasta (tasan itseasiassa!) kuuden kuukauden päästä. Jos vaiva ei kumminkaan parane tai edes helpota pian, täytyy yrittää saada eläinlääkäriä tulemaan tänne käymään.

Toivottavasti tassussa ei ole mitään suurta ja pian kuolaava ihanuus olisi taas entisellään juoksentelemassa metsässä. Tekee niin hiton kipeää, kun toinen yrittää päästä omin avuin rappusia ylös ja samalla katsoo masentunein silmin omiini. Rakastan niitä kahta hassua karvaolentoa niin paljon.