Päivällä haahuiltiin mettässä löytämättä rastin rastia yksi vuotaen kuiviin, toinen hajottaen keppiä ja yksi itkien kepin takia. Siihen saatiin vielä mukaan muutama tyttö lisää, yli innokas koira ja kiittämätön nainen.
Koulun suunnistus retkistä saisi tehtyä elokuvan, ihan oikeasti!

Koko päivän ajatukset ovat olleet ihan jossain muualla. Kaukana etelässä ehkä?
Ne meni sinne jo, minä seuraan huomenna perässä.

Halattiin toisiamme kuin hengen hädässä ja nieltiin kyyneliä.
Oot sitten varovainen! ne sanoo ja halaa lisää. Yritän nyökytellä hymyillen vaikka itkettää.
Nähdään me kohta hei!
Viikko vaan ja taas kävellään koulun liian valkoisia käytäviä pitkin ja nojataan toistemme käsiin.

Yritetään mahtua ovista ulos laukkujen kanssa ja halattua koirat ilman, että silmät punoittavat koko viikkon.
Tyttö lähtee Tunisiaan ja polvet tärisee jo nyt.

Mä soitan sitten huomenna. Tiiättehän että mulla tulee ikävä?