Tänään oli ihana uppoutua Leijonakuninkaan uskomattomaan tarinaan ja piirrosjälkeen ja hienoon musiikkiin ja unohtaa kaikki maailman ongelmat. Yhden viisastelevan mutta silti kivoimman naapurin kanssa parannettiin maailmaa. Eikä koulun alkukaan enää tunnu mahdottomalta pakkopullalta. Ehkä jopa pienesti odotan sitä. Tai odotan niitä kahta ensimmäistä päivää kun kaikki on vielä ihan kivaa. Toisella viikolla inhoan koko laitosta ja kaikkia niitä ihmisiä siellä, tai ainakin melkein kaikkia.

Oli hassua saattaa ystävä kotiin liian iso keltainen sadetakki päällä ja muovikassi täynnä herneitä käsivarsilla. Eikä edes satanut.