Ystävyyshän on sitä, että tietää toisen seuraavan.
Mutta tulee hetkiä kun haluaa jättää ystävät penkille istumaan ja kävellä itse suoraan autotielle.
Ohi menevä tunne, mutta voimakkaampi kuin salaman isku.
Ystävyys on luottamista, ystävyys on sitä että sanoja ei tarvita,
mutta täydellistä se ei ole.

Vaikka kaikki 3.8 kirjoittamani asiat pätevät yhä, pystyn olemaan aidosti iloinen.
Pystyn hymyilemään aidosti katsoessani Jukka Keskisalon EM-voittoa yhä uudestaan ja uudestaan, pystyn hymyilemään aidosti veljeni "no oot sä ihan kiva" sanoille, pystyn hymyilemään aidosti Makuunin huonolle ilmalle ja leffaehdotuksille, pystyn hymyilemään aidosti odottaessani sunnuntaita kello 17:55 ja ensimmäistä avauspotkua, pystyn nauramaan aidosti äitini tanssiliikkeille.
Pystyn, pystyn, pystyn ja haluan.

Hämärä hiipii,
Usva nousee;
Yö jo viilenee
Silmäni ummistaa joko mä saan?
Ja silloin taas kuulen kaukaa jostain:
Tutun soiton sen ja viestin ikuisen
Älä milloinkaan sä unelmaasi jätä
Kuule ääntä sen
Ja löydät huomisen
Spirit villi ja vapaa, Riki Sorsa.