Olen alkanut piirtämään ukkoja vankiloiden sisään. Tai siis piirrän ensiksi kuution ja sinne surullisen ihmisen ja kalterit ympärille. Koulussa kun on tylsää niin yhtäkkiä huomaan piirtäneeni koko sivun reunan täyteen surullisia ilmeitä jotka katsovat kaltereiden lävitse. En tiedä onko tuo tervettä ja pitäisikö huolestua.

Viime päivinä olen tuntenut itseni välillä aika yksinäiseksi. Vaikka onkin ihmisiä päivittäin ympärillä nauramassa niin jokaisella heillä on kumminkin ihan omat jutut. On se sitten poikakaveri, uusi asuinkaupunki, omat muut kaverit taikka jopa uusi maa missä asua.Vaikka tiedänkin että eivät he minua unohda ja meillä on silti hauskaa yhdessä tai suunnitellaan suurta lätkätapahtumaa sitten kun sm-liiga alkaa ja pystytään edelleen puhumaan kaikesta. Silti tunnen itseni joskus vähän ylimääräiseksi kaikessa vanhassa. Siksi olenkin alkanut viihtymään entistä enemmän luokkalaisten kanssa jotka ovat olleet ennen tuntemattomia tai vähemmän kavereita. En ole täysin varma, että mistä se johtuu. Tyttö jonka olen tuntenut kolme viikkoa kysyi tänään, että miten jaksan aina olla noin pirteä ja tuli kiva olo.

Olen silti onnellinen vaikka välillä putoankin jyrkänteeltä. Olen oppinut nousemaan sieltä takaisin ylös.