Neljäs päivä ysiluokalla ja ajatukset ovat jo siirtyneet päälle kahden kuukauden päästä olevaan syyslomaan.
Päivä eteni luokasta toiseen kävelemisen ja haukotusten lomassa.
Jossain siinä välissä tuli saatua kynästä kaulaan ja piirreltyä luokan poikien vihot kukkia täyteen.

Fysiikan kaksoistunti sai makoilemaan pulpettia vasten silmät kiinni, yrittäen olla kuulematta opettajan tasaista mutinaa, keskustelemaan vieressä istuvan pojan vaarista, sedästä ja kodittomuudesta, sekä sillä että ei tarvinnut tehdä mitään, koska parini oli kipeä ja enhän minä mitään yksin voi tehdä herran jestas!
Yritin saada puhelinvarkaan kiinni ja manguin karkkia, saaden vain puolikkaan, näytin kieltä ja jatkoin kukkien piirtelyä toisen vihkoon.
Kuljin pitkin luokkaa ajattelematta mitään, nauraen vain muiden keskusteluille.

Välitunnit menivät liian nopeasti ja sain nauraa aivan liian vähän aikaa.
Toinen kiljuu toiseen korvaan ja toinen toiseen. "Tuijotetaan Elinaa!" ne sanovat ja minä pakenen kikattaen.
Kävellään mäkeä ylös niin kuin aina ollaan kävelty ja ihmetellään kuinka hiljaista onkaan, kun yksi meistä puuttuu valittamasta mäen kamaluudesta.

Iltapäivällä kirotaan, kun ei tultukaan sköttereillä ja kävellään housujen liimautuessa reisiin.
Mietitään mitä verhojen takana tehdäänkään ja hyväntuulisuuteni on ylitse pursuavaa.

Emma: "Se sai taulutelkan."
Elina: "Ai minkä auton?"

Se on sitä samaa täälläkin päin.