"Somewhere over the rainbow, skies are blue
And the dreams that you dare to dream really do come true"

Painan play ja nojaan bussin kylmää ikkunaa vasten.
Suljen silmäni ja muistan ruokala keskustelut. Hymy ulottuu korviin asti.
Haistan ystävän hajuveden nenässäni.

"Whenever the road is too long
Whenever the wind is too strong
Whenever this journey may lead you
I will be there for you"

Silmät seikkailevat pitkin kuusten latvoja.
Talot vaihtuvat. Talosta toiseen eri ihmiset, eri tarinat, eri elämäntilanteet.
Hento lumipeite maalaa katot valkoisiksi ja saa kaiken näyttämään valoisalta. Silti varmasti jonkun näiden talojen tarinassa näkyy vain mustaa. Surua ja vihaa.
Kaukainen auringonlasku muistuttaa elämän riemusta ja huokaisen.

"I will wait for you
She said
Endlessly
I will wait for you
So spoke
Misery"

Kuulen musiikin läpi bussin stop-äänen ja kävelen ulos.
Näen kauempana vaalean talon ja hymyilyttää.
Tämä on minun pysäkkini, minun paikkani, minun tarinani.

Vuosi 2008 ja haluan olla onnellinen.