Kateuden ja hämmenyksen sekainen olo tila. Loukkantuneisuus on herkässä ja jopa pieni hymy on kuin isku vasten kasvoja. Nauran itselleni, itsehän minä lopetin kaiken kaksi vuotta sitten. Mikään ei toiminut eikä sanoista enää tullut sitä ihanaa tunnetta vatsan pohjalle. Silti.
En osaa selittää enkä kertoa kunnolla mitä minä ajattelen.
Ei, ei se vihaa ole. Ei tietenkään ole.
En tiedä mitä ajattelen. Siinä se. MINÄ EN TIEDÄ!

Joululoma tulee enemmän kuin tarpeeseen. En halua nähdä ketään koulun ihmisistä, enkä halua ajatella heidän ongelmiaan, enkä halua ajatella omia ongelmianikaan. Haluan nauttia ja hymyillä.