Mielessä pyörii niin paljon ja tekisi mieli kertoa ne ääneen. En kumminkaan tiedä osaisinko selittää ja ymmärtäisikö kukaan.

Katselin tänään koulussa ihmisiä jotka istuivat selkä seinää vasten joko nukkuen tai ainakin nukkumisesta haaveillen.
Itseänikin väsytti, mutta en halunnut tuhlata päivää vitutukseen siitä että olen hereillä. Kävelin ympäriinsä koulussa ja kuuntelin biisejä jotka saavat minut entistä paremmalle tuulelle. Teki mieli jammailla Bob Marleyn tahtiin, mutta tyttö jonka kanssa sitä on parasta tehdä oli jossain kaukana.

Makasin kylmällä ja likaisella lattialla ja kirjoitin runon alkua. Mielessäni toistuivat sanat haluan elää ja kynä kirjoitti paperille jolle olisi pitänyt tulla englannin aine. Vilkaisin vaivihkaa ympärilleni ja ärsytti ihmisten uniset katseet.

Monesti ihmiset kysyvät minulta, että miten jaksan olla aina niin pirteä. Joskus tuntuu, että huijaan heitä ja huijaan itseäni. Maanantai aamuna kellon soidessa en tunne itseäni pirteäksi. Keskiviikkona katsoessani koulun kelloa neljältä en tunne itseäni pirteäksi. Useimmat päivät kumminkin ovat niitä päiviä jolloin olen oikeasti iloinen ja vieläpä oma itseni. Olen oppinut monen suosta nousun jälkeen hymyilemään voittajan hymyä. Sillä hymyllä pääsen vielä pitkälle. Tärkeintä vain on se, että minä uskon siihen hymyyn.

You can dance, you can jive, having the time of your life
See that girl, watch that scene, dig in the dancing queen


Minä elän.