PERHE

Minulla on oikeastaan aika iso perhe. Tai en tiedä miten asiat muualla päin maata on, mutta en tiedä montaa perhettä joissa olisi kuusi tai enemmän ihmistä perheessä. Meidän perheessä on neljä lasta, vaikkakin yksi asuukin osan ajasta jo omassa kämpässään ja toinen lähtee ensi vuoden alussa armeijaan, ja avioliittossa elävät vanhemmat. Ja minä pidän siitä, että on iso perhe. Joskus kuulee ainoalta lapselta sen kuinka kivaa on olla ainut lapsi ja kuinka outoa olisi jos perheessä olisikin enemmän lapsia. Tuijotan suu auki ja silmät ihmetyksestä suurina. Siis mitä. Jos minulla ei olisi ollut eikä olisi vieläkään kolmea veljeä rinnallani niin en tiedä minkälainen tyttömäinen tyttönen minusta olisi tullut. God only knows.

Äiti ja iskä. Parhaat vanhemmat mitä koko universumista voi löytää. Tarvitseeko muuta enää sanoa?

Jotkut vieraammat aikuiset joskus naureskelevat sitä miten pärjään kolmen veljen kanssa ja minä vain hymähdän päälle. Onhan meillä hetkiä jolloin otetaan pallonheittokisa ja saan kuulla omasta suorituksestani viikon ajan, mutta sitten on niitä hetkiä jolloin voin mennä sanomaan: mä sanon tämän koska olen tyttö ja harvinaisen kiltti: ei tota paitaa. Ja sitten on taas niitä hetkiä, kun kaikki ollaan tasavertaisia ja nauretaan yhdessä keittiön pöydän ääressä tai katsotaan lätkää telkasta tai pelataan futista ulkona.

Paras hetki kumminkin on se, kun joku tulee vierelle ja sanoo halataan.

YSTÄVÄT

Ystävyyssuhteet ovat minusta jotenkin kamalan hankalia. Aina on riitoja, ikinä ei tiedä ollaanko ystäviä vai kavereita vai tuttuja vai eikö tunneta enää ollenkaan. Ja se on niin typerää. Minulla itselläni on ystäviä joita halataan kun nähdään sattumalta junassa ja sitten on niitä jotka ennen olivat aina vierellä ja nyt ollaan kuin ei koskaan olisi tunnettukaan. Kaikkein parasta on kumminkin se kun tietää, että on niitä ihmisiä jotka vastaavat yöllä puhelimeen ja kuuntelevat jos itkettää. Ja vaikka ei usein nähtäisikään sitä tietää, että kun seuraavan kerran soitetaan ja tavataan on edelleen ihan älyttömän hauskaa ja turvallista olla siinä. Tai ehkä kaikkein parasta silti on se, että kun 16-vuotiaina käydään Helsingissä ja nauretaan melkein joka toinen minuutti silmät naurukyynelissä ja puhutaan siltikin välillä vakavammistakin asioista, tietää että kymmenen vuoden päästä mennään kahville, muistellaan ala-astetta, yläastetta ja lukiota ja suunnitellaan tulevaa ja nauretaan ehkä vähän enemmänkin kuin tänään. Ehkä se kumminkin on sitä kaikkein parasta ystävyyttä.

ELÄIMET

Minä yksinkertaisesti vain rakastan elämiä. Ne ovat niin viattomia. Päivän kamalin huolenaihe on se, että syökö ruokaa ennen vai jälkeen kello 13 päiväunien. Rakastan varsinkin koiria. Vanhempani aina nauravat minulle siitä kuinka meidän kaksi koiraamme ovat täysin saaneet minut kiedottua tassujensa ympärille. Mutta miten voisin olla antamatta kaapista koirankeksiä, kun toinen niin sitä haluaa? Tai miten voisin olla päästämättä niitä nukkumaan sängylleni jos kerran on tilaa?

PENKKIURHEILU

Puheenaihe josta saan kyllä kuulla loputtomiin. "Ja mitä sä muka ymmärrät urheilusta?" "Jaa seuraat sä futista?" "Tiedät sä muka jotain jääkiekosta?" Ja naurua perään. Naurua naurua naurua. Ja minä täräytän turpaan. Ainakin kuvainnollisesti. En vain voi ymmärtää miksei suurin osa ihmisitä pysty käsittämään, että minä seuraan urheilua. Minä katson jalkapalloa. Minä herään kahdelta yöllä katsomaan jääkiekon MM-kisoja. Minä seuraan talviurheilua, minä seuraan yleisurheilua. Minä katson jopa moottoriurheilua. Joillekin se on vaan niin vaikeaa ymmärtää.

Pikkuveli kaverilleen: "Älä naura, kyllä se tietää futiksesta enemmän kun sä." Rakastan sitä pikkuveikkaa.

UNELMAT

Kenellä ei niitä olisi? Minulla on unelmia. Suuria unelmia ja pieniä unelmia. Tiedän jopa että kaikki eivät toteudu, mutta haaveilen silti. Tytöllä täytyy olla unelmia.

MUISTOT

Muistan lapsuuden leikit, muistan ensimmäisen koulupäivän bussimatkan, muistan mummuni hautajaiset, muistan kuinka heitin isoveljeäni lätkämailalla päähän, muistan kuinka minulta lähti hampaita, muistan kun ala-aste loppui, muistan kuinka yläasteen ensimmäisenä päivänä oli kamalaa istua salissa, muistan kun olin ensimmäistä kertaa lentokoneessa, muistan rippileirini, muistan yläasteen viimeisen koulupäivän, muistan kuinka pidin puheen ystäväni kanssa viimeisessä peruskoulun kevätjuhlassa, muistan tämän kesän, muistan eilisen, muistan tämän päivän, muistan muistan muistan, enkä halua unohtaa.

KIRJAT

Rakastan lukea. On ihanaa lähteä mielikuvitus matkalle jonnekin hiton kauas ja uppoutua johonkin täysin erilaiseen maailmaan missä olen itse. Se on minun pakoreittini täältä kauas pois.

METSÄT

Ne ovat vain niin isoja ja puhtaita. Kauniita ja hiljaisia. Voisinpa olla Pocahontas ja juoksennella niissä varpasiltani koko päivän. Kunpa voisinkin.

KESÄAAMUT

Kukapa ei pitäisi siitä, että herää silloin kun herää siihen että ikkuna on auki ja linnut pitävät meteliä. Täydellisenä päivänä ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa. Ja täydellisemmäksi sen tekee se, että ei ole mikään kiire nousta.

USKOMINEN

Minä uskon Jumalaan tai miten minä tykkään kutsua, taivaan Isään. Mutta sen lisäksi minä haluan uskoa ja minä uskon, itseeni, läheisiini, siihen että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja siihen että minä tulen joku päivä vielä täysin onnelliseksi.

AUTTAMINEN

Vaikka olenkin ilkeä akka, joka suuttuu todella helposti ja varastaa veljiltä kaikenlaista, tykkään auttaa ihmisiä ja eläimiä. Olenko muka ainut ihminen jonka mielestä se on kivaa?

NAURAMINEN

Kyllä minä nauran paljon, mutta yleensä vähän tuntemattomiempien kanssa se on enemmän hihitystä ja hiljaista nauramista. Mutta kun juttu oikeasti minua naurattaa ja lähellä on tuttuja ihmisiä ei naurua voi lopettaa. Ja se tulee kovalla volyymilla. Lisäksi on kiva saada muut ihmiset nauramaan.

ITKEMINEN

Minä itken ja paljon. Itken kun joku oikeasti surettaa, itken onnesta, itken katsoessani tv-sarjoja tai leffoja, itken katsoessani jotain tiettyä tv-mainostakin. Itken lukiessani ja itken kuunnellasi musiikkia. Voin jopa alkaa itkemään täysin ilman mitään syytä. Ja joskus jos olen tietyssä mielentilassa voin saada itseni itkemään vaikka oikeasti naurattaisi. Olen herkkä ja ennen se oli rasittavaa, mutta tajusin etten mahda sille mitään. Tiedättehän piirrettyn Spirit - villi ja vapaa? En ole katsonut kertaakaan sitä sillä tavalla etten olisi itkenyt vähintään puolet elokuvan ajasta.

SUOMALAISUUS

Asia josta olen harvinaisen ylpeä. Minua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka eivät kannusta esim. urheilukisoissa omaa maataan. Veri kiehuu siinä vaiheessa. Suomi on aina Suomi. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa. Niin se vaan menee pojat.

LASSI JA LEEVI-SARJAKUVAT

Ihan parhaita. Don Rosan Aku Ankkojen kanssa parasta sarjakuvaa mitä olen koskaan lukenut.

KAMERA

Kuvaaminen on yksi niistä minun jutuistani. Kamera aina kädessä jos jossain on jotain kuvaamisen arvoista.

OLD TRAFFORD

Jos siellä joskus pääsen käymään olen ikuisesti kiitollinen jokaiselle maailman ihmiselle. Kuin koti jossa en ole vielä käynyt.

RANNEKORU

Mummuni vanhasta rannekorusta on tullut minulle kamalan tärkeä. Nytkin kun se on korjattavana (mikään arvokas ja vanha ei koskaan kestä) tunnen itseni alastomaksi.

YIRUMAN PIANONSOITTO

Viimeinen asia minkä kuulen ennen kuin nukahdan. Ah, mitään täydellisempää musiikkia en varmastikaan koskaan kuule.

KIRJOITTAMINEN

Minä pidän kirjoittamisesta. On kiva tuottaa tekstiä siitä mitä ajatuksissa liikkuu. Ja vaikka kukaan ei luultavasti esimerkiksi tätä blogia lue, paria tuttuani lukuunottamatta, kirjoitan silti. Kirjoitan myös runoja ja tarinoita joita en koskaan saa valmiiksi. Kirjoitan vain itseni iloksi ja sehän se kaikkein tärkeintä onkin.