Inhoan kesätyötäni. Nypin rikkaruohoja paahtavassa kuumuudessa, itikat ovat syöneet minut verille, nokkoset polttaneet jalkani ja käteni, ruusupensaan piikit repineet viillot jalkoihini ja päivät matelevat vielä älyttömän hitaasti.

No, aamuseitsemältä on kyllä kiva laittaa viestiä aina kaverille ja angstata yhdessä tulevaa työpäivää. Ja ainakin olen ruskettunut. Mutta vihaan sitä silti.

Olisipa jo 17 päivä ja viimeinen työpäivä olisi takana, ja saisin laulaa hallelujaa ja kirmata pellolla vapaana. Sitten kolmen päivän päästä pääsisin lentokoneeseen ja lentäisin I-TA-LIIAAAN II-TAA-LIAAAN!

Tyttö kaukaa Amerikastakin oli meillä viime viikon. Hän tuli ja meni. Hauskaa oli, mutta olen onnellinen kun ei tarvitse enää ajatella ja puhua englanniksi. Mutta ehkä ensi kesänä katsomaan hänen kotiseutuaan? Toivotaan.