Viikonloppu oli melkeimpä täydellinen. Uudet riparilaiset oli niin ihanan mukana kaikessa ja isosporukassa juteltiin kun oltais aina tunnettu. Tuli kiva olo, kun minua sanottiin ihanaksi ja äidilliseksi, ja kun sain juontaa iltaohjelmat niin kuin ennenkin. Kun Lotan kanssa lepäiltiin vierekkäin ja kuunneltiin Apulantaa akustisena oli niin hyvä olla. Helmikuun lopussa samalla porukalla mennään sinne taas viikoksi. Ajatukset oikeastaan jo jäivät sinne.

Koeviikko ja tänään vapaapäivä. Huomenna fysiikan koe eikä voisi vähempää kiinnostaa. Äiti käskee lukemaan ja minä kysyn häneltä, että onko pakko kun ei oikeasti kiinnosta? Tavoitteeni on läpi pääseminen ja sen jälkeen kaikkien niiden asioiden unohtaminen.

Kerhoa pitämässä pitäisi olla tunnin päästä, ja elämä on niin hassua.