Kysyin vanhemmiltani kysymyksen, joka veti mielen hiljaiseksi.
Jos he kuolisivat, mihin minä ja pikkuveljeni joutuisimme? Luultavammin isoveljet eivät meidän huoltajuuttamme saisi, me emme haluaisi muuttaa kauaksi, joten vaihtoehto voisi olla sijaisperhe.
Toistin sanaa sijaisperhe muutaman kerran mielessäni ja kylmäsi. Kävin kylän ja viereisten kylien perheet läpi yksikerrallaan ja olin jyrkästi sitä vastaan. Mikään perhe ei olisi samanlainen kuin tämä perhe.

Älkää kuolko, kuiskasin hiljaa.
Ei me kuolla, äiti vastasi myöskin ihan hiljaa.

Perhe on aina tässä, sanon tosissaan ja hymyilyttää.

Ihmeellinen olo ja huomenna koe. Kauniita unia.