Eilinen oli täydellinen päivä. Vaikka jonotettiinkin hampaat kalisten, jalat täristen ja sormet tunnottomina pääsyä Kaapelitehtaalle niin en valita silti yhtään. Hetken kuluttua kylmyys muuttui hikiseksi ja ahtaaksi tunnelmaksi ja täriseminen hyppimiseksi, huutamiseksi ja laulamiseksi. Taisin tosin täristä vielä sisälläkin, olin niin innoissani.

Simple Plan esiintyi siis eilen Helsingissä ja pääsin nauttimaan siitä kahden ihanan ihmisen kanssa. Onnistuttiin käyttämään kyynärpäätaktiikkaa ja oltiin jo keikan lopussa noin metrin päässä lavasta. Melkein pyörryin, en siitä että oli kuuma ja ahdasta ja jano vaan siitä että oli niin hieno keikka, että tulen unohtamaan vanhempieni nimet ennen tätä. Lämppärinä ollut Zebrahead oli myös loistava ja tunnelma kohosi taivaisiin jo silloin.

Olen ollut koko tämän päivän taivaissa. Hymyilen vain typerää onnellista hymyä ja hypin edelleen mukana. Viime keväinen Backstreet Boysien keikka oli jotain unohtumatonta, mutta täytyy sanoa, että Simple Planin pojat jyräsivät reilusti ohi. Parempi musiikki, parempi fiilis, paremmat paikat, paremmat ihmiset. Kaikki oli ja on täydellistä juuri nyt.

"I'm a nightmare, a disaster
That's what they always say
I'm a lost cause, not a hero
But I'll make it on my own
I've gotta prove them wrong
Me against the world
It's me against the world"

Me against the world