"Toi lintu syöksy suoraan alas päin!"
"HULLU KOIRA!"

Että sellasta aamuyöstä. Elina ja Elinan Emma mursu. <3

Maailma pysähtyi tänään (eilen?), kun äiti tuli kertomaan veljeni olleen autokolarissa.
Herran Jumala, kauhu kuvat ehtivät jo vilistä mitä kauheimpina silmieni edessä, melkein kyynelkin tipahti, maailman ihanin lause oli kumminkin, ettei kummallekaan osapuolelle ollut käynyt mitään.
Helpotuksen tunne oli mitä ihanin, veli on kunnossa.
Mielessä pyörii kyllä seuraavat päivät, entä jos?
Ei sitä pysty sanomaan ääneen, ei sitä pysty edes ajattelemaan, en tiedä mitä olisin tehnyt.

Uusi auto meni varaosiksi, mutta pääasiahan on se, että velirakas selvisi.
Koska uusia autojahan saa kaupasta, mutta mistään ei löydy semmosia varaosia, joista sais koottua yhtä ihanan ihmisen, kun mun nuorempi isoveli. <3