Puhuttiin tulevaisuudesta ja kaikesta mitä odottaa. Tajusin etten halua elää tätä aikaa ja haluan olla muutaman vuoden vanhempi. Inhoan olla ns. teini-ikäinen. Toisaalta taas kysyin isoveljeltä tänään, että miltä tuntuu olla noin vanha ja hän vastasi, että pelottavalta. Tuntuu oudolta ja hämmentävältä. Elän elämääni, mutten silti ole täysillä mukana. En tunne itseäni perus 16-vuotiaaksi, kun kuuntelen ja luen kaikkien samanikäisten tekemisiä ja kokemia asioita. Samalla olen siitä hiton onnellinen. Että uskallan olla tälläinen ja tehdä mikä tuntuu hyvältä ja jättää tekemättä mikä tuntuu naurettavalta ja oudolta. Joskus se on kumminkin vaikeaa. Kaikki katsovat kieroon jos kerron etten ollut viime viikonloppuna vietetyissä bileissä sammuneena. Kaikissa kirjoissa aina sanotaan, että näyttelee omassa elämässään vain sivuroolia ja juuri nyt tuntuu siltä. Vaikka kesäloma onkin ollut suurimmaksi osaksi hauskaa aikaa niin silti ahdistaa kaikki. Ihmiset, riidat, tuleva syksy, jatkuva sade, kotiseutu, minä itse. Haluan olla oman elämäni päätähti ja saada kaiken lisäksi Oscarin siitä. Vain siksi että olin oma itseni ja onnellinen. Ihmiset eivät vain tunnu tajuavan.

Juhannuksena vallattiin parhaan ystävän kanssa koko meidän talo viikonlopuksi. Voin sanoa että en ole pitkään aikaan tuntenut itseäni yhtä vapautuneeksi, iloiseksi ja onnelliseksi samaan aikaan.

-Jos mä oisin mies, mä ainaskin oisin homo.
Lausahdus josta olen harvinaisen ylpeä. Taisi silloin jo aamu sarastaa.