Pitkästä aikaa taas tulossa kiva päivä. Oli ihana olla kotona jo kolmen aikaan ja vain istuskella sohvalla syömässä banaania. Koulussa ihmiset piristivät sateista päivää ja oli ihanan rentoa nauraa äidinkielen luokan perällä ihan tyhmille asioille tai arvostella ilmeisesti mursua esittävää piirustusta.

Kohta lähden ystävälle pitämään ihan sika kivaa ja luultavasti nauramaan niin paljon, että vatsaan sattuu ja silmistä valuu kyyneleitä. Nauraminen on kivaa. Halaaminenkin on kivaa. Tää perjantaikin on kiva. Emmakin on kiva. Olen niin hyvällä tuulella, että aurinkokin melkein paistaa.

Kahdeksan päivää.