Näin aivan ihanan unen. Enkä edes muista siitä mitään. Tiedän vain, että se oli ihana.
Heräsin kesken kaiken, kaikki jäivät kesken, jäin makoilemaan sängylleni uskaltamatta avata silmiäni.
Yritin pitää unen muistikuvia mielessäni ja kuvitella miten se olisi voinut loppua.
Kävin lopun uudestaan ja uudestaan mielessäni läpi. Vähitelleen unohdin miltä ihmiset unessa olivat näyttäneet, miltä kukat olivat tuoksuneet, miltä vesi oli tuntunut jaloissa. Yritin muistaa ne uudestaan.
Muistan pätkiä, muistan pojan, muistan muut ihmiset, muistan ilon, muistan rakkauden, mutten muista sisältöä.

Mikseivät unet voi käydä toteen? Miksei elämäni voi olla noin kaunista?
Miksi minä toivon eläväni unimaailmassa? Koska siellä kaikki on täydellistä.

Viimeinen asia minkä unesta muistan on, että se oli seikkailijan uni, se oli romantikon uni, se oli onnellinen uni.