Heräsin ensimmäisenä, vaikka menin nukkumaan viimeisenä.
Vanhemmat olivat jo lähteneet ajamaan mökille, veljet nukkuivat. Miten ihmeessä minua ei nukuta?
Silitän toisella kädellä vieressä kuorsaavaa koiraa ja yritän saada itseni uneen.
Alan ajatella asioita, turhia ajatuksia, syvällisiä ajatuksia, hauskoja ajatuksia, surullisia ajatuksia.
Itken ajatuksilleni ja kiroan herkkyyteni syvimpään helvettiin.
Halaan koiraa, pyyhin kämmenellä poskeni ja nousen synkkänä ylös, hitto soikoon Elina.

Tällä hetkellä se tärkein nettisivu ei toimi, ahdinko kasvaa vain entisestään.

Heräisi joku muukin, on kurjaa olla yksin isossa talossa seuranaan ainoastaan omat ikävät ajatukset.

Kenen muun mielestä tässä mainittiin sana ajatukset liian usein?
Ei, se ei ollut kysymys, toteamus vain.