Viime keskiviikkona oli ehkä ihan sika hyvä tunnelma Olympiastadionilla.
Vaikka se maali jäikin saamatta, tuli ääni käheäksi ja kädet tunnottomiksi.
Kolmas EM-karsinta peli jota on käyty kattomassa stadionilla ja varmastikin paras fiilis.
yritä siellä nyt sitten ottaa kuvaa, kun kaikki pitkät seisoo edessä.
Eilen lähdettiin katsomaan Superpesiksen finaalia ja voittohan sieltä kotiin tuli.
Hyvinkään Tahko se vaan vie.
Kiitos Tahko! Kiitos Tahko!
Ystävyyteen kuuluu pystyä puhumaan kipeimmätkin asiat halki vaikka se sattuisikin.
Me puhuttiin, itkettiin, huokaistiin helpotuksesta ja halattiin toisiamme sisäisesti.
Viime yönä valvottiin ja puhuttiin ehkä hieman tuota, outoja asioita.
Nukuttiin se muutama tunti sikeästi, toisen polvi toisen kylkeä vasten ja toinen kuorsaamassa vähän kauempana. Voiko olla mitään parempaa hetkeä?
Manchester United on koko elämä, mutta ilman teitä kahta ei sitä elämää edes olisi. Tiedättehän sen?
Kommentit