Kyllä se koulu sujuu.

Olen oppinut itsestäni ihan kamalasti näiden viime päivien aikana. Ja lisäksi on tullut vielä sellainen tunne, että haluan oppia lisää itsestäni. Ja nähdä erilaisia ihmisiä ja oppia heiltä ja nähdä maailmaa ja oppia siitä. Haluan oppia, mutta on sellainen tunne että se mitä haluan oppia ei tulekaan lukiosta. Se tuleekin siitä kun avaa silmät ja katselee ympärilleen. Sitä minä olen alkanut tehdä.

Alan pitämään ystävän kanssa päiväkerhoa ala-aste-ikäisille ensi viikolla ja on kivaa ajatella, että sitten on jotain muutakin tekemistä kuin kotona nyhvääminen tai samojen asioiden teko. Vielä kun sitä ihanaa ystävää näkee niin harvoin muuten. Eri koulut, eri aikataulut, you know.

Itkettää kun näkee kuinka toinen yrittää päästä ylös, muttei heti pääse. Pelkään silmien katseen sammuvan. Pelkään ettei huomenna häntä enää heilahda. Pelkään ja itken. En vaan tiedä mitä teen jos sitä tuttua haukuntaa ei kohta kuulukaan kun kävelen koulusta kotiin.